Luonnollinen väri voi saada kosmeettisen formulan tuntumaan välittömästi kasviperäiseltä, mutta se tuo mukanaan myös liikkuvan maalitaulun. Väriaine ei ole yksinkertaisesti ainesosa, joka alkaa miellyttävästä sävystä: se on kemiallinen järjestelmä, joka reagoi emulsioon, prosessiin, pakkaukseen ja kuluttajan säilytysolosuhteisiin. Hyödyllinen kysymys ei siis ole "mikä uute on luonnollinen?" vaan "mikä värikemia sopii tähän formulaan?".
Aloita väriaineen kemiallisesta kodista
Syvästi värjäytyneiden hedelmien ja kukkien antosyaanit ovat yleensä vesiliukoisia. Niiden punaiset, violetit ja siniset ulkonäöt syntyvät pH-herkistä muodoista, joten pieni ajautuminen vesipohjaisessa formulassa voi muuttaa sekä sävyä että voimakkuutta. Ne kuuluvat kehityssuunnitelmaan, joka hallitsee pH:ta tarkoituksella ja tarkistaa sen uudelleen stabiiliustyön aikana.
Karotenoidit, mukaan lukien tyrniin, paprikaan ja annatosta johdettuihin materiaaleihin liittyvät oranssinpunaiset ainesosat, ovat lipofiilisiä. Ne sopivat usein luonnollisemmin öljyfaaseihin, vedettömiin tuotteisiin ja lämminsävyisiin emulsioihin, mutta niiden tyydyttymättömät rakenteet tekevät hapesta ja valosta merkittäviä suunnittelurajoitteita. Kirkas öljyliuos ja partikkelidispersio eivät ole keskenään vaihdettavissa olevia toimittajamuotoja; kysy, kumpaa tarjotaan.
Klorofylliä sisältävät kasviaineet voivat tarjota vihreän suunnan, mutta vihreä on usein ehdollisin sävy. Happoaltistus, lämpö ja valo voivat muuttaa klorofyllin kemiaa ja siirtää ulkonäköä pois tuoreesta vihreästä. Mineraaliväriaineet sen sijaan valitaan yleensä liukenemattomina partikkeleina. Niiden haaste liittyy vähemmän liukenemiseen ja enemmän kostutukseen, deagglomeraatioon, suspensioon ja siihen, miten partikkelit sirottavat valoa valmiissa pohjassa.
Anna pH:n valita paletti ennen kuin briiffi tekee sen
Vesipohjaiselle tuotteelle määritä tavoite-pH ennen pH-herkän kasviperäisen värin valintaa. Älä yritä ratkaista epästabiilia violettia lisäämällä toistuvasti enemmän uutetta: suurempi annos voi syventää alkuperäistä sävyä puuttumatta kemialliseen syyhyn, jonka vuoksi se siirtyy. Mittaa pH valmistuksen jälkeen, minkä tahansa neutraloinnin tai säilöntäainesäädön jälkeen, ja jokaisessa suunnitellussa stabiiliuspisteessä.
Tämä päätöslogiikka suojaa myös tuotebriiffiä. Jos vaadittu pH, säilöntäainejärjestelmä tai vaikuttavat aineet jättävät vähän tilaa väriaineen suosimalle ympäristölle, valitse eri sävyperhe tai mineraalitukinen sävy. Luonnollisen värin väite ei saisi pakottaa formulaa pH-alueelle, joka vaarantaa sen laajemman suorituskyvyn tai säilöntästrategian.
Rakenna dispersio osaksi valmistusmenetelmää
Liukenemattomat mineraalipigmentit ja monet kasviperäiset jauheet tarvitsevat määritellyn dispersioreitin, ei myöhäistä lisäystä pääastiaan. Esikostuta materiaali sen yhteensopivassa faasissa, käytä sekoitusta, joka rikkoo agglomeraatit ilman liiallista ilman sekoittumista, ja tarkista syntyvä levitysnäyte tasaisessa valaistuksessa. Visuaalisesti tasainen massa voi silti tuottaa raitoja, laskeutumista tai heikomman sävyn täytön jälkeen.
Emulsioille päätä, kuuluuko väriaine ensisijaisesti öljy- vai vesifaasiin ja pystyykö järjestelmä pitämään sen tasaisesti jakautuneena säilyvyysajan yli. Vedettömille puikoille ja balsameille harkitse, miten pigmentti vaikuttaa liukumiseen, värinantoon ja näennäiseen sävyyn kalvon ohentuessa iholla. Toimittajan partikkelikoko, kantaja-aine ja suositeltu käsittelyreitti ovat formulointisyötteitä, eivät markkinointiyksityiskohtia.
Suojaa sävy sekoitussäiliön ulkopuolellakin
Valo, happi, lämpötila ja jäämämetallit voivat vaikuttaa yhdessä eivätkä vain yksi kerrallaan. Rajoita tarpeetonta yläilmatilaa massan käsittelyn aikana, vältä pitkiä kuumia pitoja, kun väriaine on herkkä, ja harkitse prosessiveden laatua ja raaka-ainekontaktipintoja. Kun antioksidantti- tai kelatointilähestymistapa on sopiva, testaa se osana koko formulaa sen sijaan, että oletat sen siirtyvän raaka-aineen tietolomakkeelta.
Pakkaus on osa värijärjestelmää. Kirkas purkki saattaa sopia visuaalisen esillepanon briiffiin, mutta altistaa valoherkän sävyn; läpinäkymätön tai valolta suojaava pakkaus muuttaa tätä altistusta. Ilmattomat pakkaukset, tuubit ja purkit luovat myös erilaisia happi- ja kuluttajakäyttötottumuksia. Testaa todellinen formula aiotussa pakkauksessa, mukaan lukien kontrolli silloin, kun tämä vertailu vastaa todelliseen päätökseen.
Aseta realistinen värinjohdonmukaisuuden spesifikaatio
Kasviperäiset materiaalit vaihtelevat lajikkeen, sadonkorjuun, uuton ja luonnollisen koostumuksen mukaan. Tämä ei tarkoita, että värin johdonmukaisuus olisi mahdotonta; se tarkoittaa, että spesifikaation on kuvattava hyväksyttävä vaihteluväli sen sijaan, että se lupaisi laboratoriossa identtisiä eriä. Pidä yllä säilytettyä hyväksyttyä standardia, kirjaa väriaineen erä ja annos, ja arvioi valmis massa määritellyssä valaistuksessa. Instrumentaaliset väriarvot voivat vahvistaa tätä järjestelmää siellä, missä tuote ja pinta mahdollistavat luotettavan mittauksen.
Väitteet tarvitsevat saman kurinalaisuuden. "Luonnollisesti väritetty" voi olla täsmällinen, kun se heijastaa formulaa, mutta se ei takaa, että tietty sävy pysyy pysyvänä kaikissa olosuhteissa. Vältä vihjaamasta, että kasviperäinen pigmentti tuo ihohyötyjä pelkästään siksi, että se antaa väriä. Puolustettava reitti on läpinäkyvä: määritä ainesosa, hallitse prosessi, valitse suojaava pakkaus ja perustele valmiin tuotteen ulkonäkö sen aiotun käyttöiän ajan.
