Useimmilla markkinoilla hankintakeskustelu avautuu tuotteella ja hinnalla ja päätyy dokumentaatioon jossain puolivälissä. Venäjällä se kulkee toisin päin. Kokenut venäläinen ostaja kysyy ensin sertifioinnista, koska hänen oma tuontinsa ei voi edetä ilman sitä, ja toimittaja, joka ei osaa vastata tähän kysymykseen selkeästi, on käytännössä päättänyt keskustelun ennen kuin näytteet saapuvat.
Kehys, ja kuka sitä kantaa
Venäjä on Euraasian talousunionin jäsen, joten tuodut elintarvikkeet kuuluvat EAEU:n teknisten määräysten piiriin — pääasiassa TR CU 021/2011:n elintarviketurvallisuudesta. Useimmat tuotteet liikkuvat vaatimustenmukaisuusvakuutuksen alla; tietyt erikoiskategoriat vaativat sen sijaan valtion rekisteröinnin, ja mikä reitti pätee, määräytyy tuotteen luokituksesta eikä mieltymyksestä.
Vastuunjako on osa, jonka toimittajat ymmärtävät useimmin väärin. Vaatimustenmukaisuusvakuutus myönnetään EAEU:n sisällä perustetun oikeushenkilön nimissä. Turkkilainen toimittaja ei voi pitää sitä, ja toimittaja, joka mainostaa olevansa "EAC-sertifioitu", joko ymmärtää kehyksen väärin tai toivoo, ettei ostaja ymmärrä. Sen, minkä toimittaja todella tarjoaa, on todistusaineisto: spesifikaatiot, laboratorioraportit ja eräkohtainen dokumentaatio, joihin maahantuojan vakuutus nojaa. Näin ilmaistuna vastaus on sekä tarkka että rauhoittava — se kertoo ostajalle, että olet tehnyt tätä ennenkin.
Mitä EAC-merkki tarkoittaa ja mitä ei
EAC-merkki pakkauksessa osoittaa, että sovellettava vaatimustenmukaisuustyö on saatettu päätökseen kyseiselle tuotteelle. Se on vaatimustenmukaisuusmerkki, ei sertifikaatti, jonka ulkomainen toimittaja hankkii ja kantaa mukanaan. Kehyksen käytännön etu on alueellinen: EAEU:n teknisten määräysten mukaisesti vahvistettu vaatimustenmukaisuus koskee jäsenvaltioita laajasti sen sijaan, että vaatisi erillisen prosessin kullekin, minkä vuoksi Venäjän ulkopuolelle jakelua suunnittelevat ostajat rakentavat hankintansa usein tämän ympärille alusta alkaen.