Teebrändi, joka myy kolmeen tai neljään maahan, törmää nopeasti ongelmaan, jolla ei ole mitään tekemistä itse teen kanssa: pienessä pussissa tai kuoressa ei ole tarpeeksi tilaa sanoa kaikkea, jokaisella kielellä, luettavalla koolla. Monikielinen pakkaaminen on yhtä paljon muotoilu- ja suunnittelutehtävä kuin käännöstehtävä, ja se menee usein pieleen, kun sitä käsitellään jälkiajatuksena painatusvaiheessa sen sijaan, että se olisi ajoissa tehty päätös. Tämä on yleistä suunnitteluohjeistusta, ei lakineuvontaa — vahvista pakollinen etikettisisältö sääntelyneuvonantajalta jokaiselle markkinalle, jolle myyt.
Miksi yksi etiketti harvoin kattaa jokaisen markkinan
Tee, jota myydään kotimaassa, eurooppalaisen jakelijan kautta ja markkinapaikalla toisella alueella, kohtaa harvoin samat odotukset kaikkialla. Paikallinen vähittäiskauppias saattaa vaatia toimintamaansa kielen itse pakkaukseen; ulkomainen verkkokaupan ostaja saattaa hyväksyä pienemmän toissijaisen kielilohkon, jos ydintiedot ovat läsnä. "Monikielisyyden" käsitteleminen yhtenä yhtenäisenä vaatimuksena sen sijaan, että se olisi joukko markkinakohtaisia tarpeita kerrostettuna toistensa päälle, on yleensä ensimmäinen virhe.
Sen päättäminen, mitkä kielet oikeasti tarvitaan pakkaukseen
Käytännön lähtökohta on lyhyt lista vahvistetuista myyntimarkkinoista, ei tavoitteellinen lista. Siitä on hyötyä erottaa sisältö kahteen tasoon: tiedot, joiden odotetaan olevan laillisesti läsnä paikallisella kielellä tietylle markkinalle, ja kuluttajalle suunnattu teksti — brändin tarina, maistelumuistiinpanot, lyhyt hauduttamisvihje — joka voi kohtuudella pysyä harvemmalla kielellä vahingoittamatta myyntiä. Markkinat, joilla on lähellä toisiaan olevat kieli- ja merkintäodotukset, voidaan usein ryhmitellä yhteen jaettuun taittoon, mikä pitää painoerät ja varaston yksinkertaisempina.
Tilan suunnittelu pienessä pussissa ja kuoressa
Narulla ja lipukkeella varustetulla teepussilla, joka on kääritty omaan kuoreensa, on hyvin vähän painettavaa pintaa, eikä tämä rajoite katoa siksi, että viiden kielen on mahduttava mukaan. Hyödyllinen hierarkia on pitää etupaneeli vain brändin nimessä, tuotteen nimessä ja yhdessä tai kahdessa prioriteettikielessä, ja siirtää sitten täydempi monikielinen lohko — ainesosat, nettopaino, hauduttamisohjeet — takapaneeliin tai kuoren läppään, jossa pienempi fonttikoko on hyväksyttävämpi. Painomäärää itseään voidaan säätää tuotekohtaisesti, esimerkiksi 1,5–3 g:n alueella, mutta se päätös kuuluu resepti- ja kustannuskeskusteluun, ei etikettien asetteluun.