Kävele teekäytävällä, ja lähes jokainen pakkaus näyttää sanovan "tee": vihreä tee, kamomillatee, hibiskustee, marjatee. Ostoksilla kävijälle tämä on harmiton yksinkertaistus, mutta spesifikaatiota kirjoittavalle tai yksityismerkkierää briiffaavalle ostajalle kaiken käsitteleminen yhtenä kategoriana on siitä, mistä virheet alkavat. Yrttitee, hedelmätee ja varsinainen tee ovat kolme eri asiaa, joilla on kolme erilaista hankintaprofiilia, ja sen tietäminen, mikä on mitäkin, muuttaa sitä, mitä toimittajalta kannattaa kysyä.
Mistä "tee" oikeasti tulee
Tarkkaan ottaen tee on uute, joka valmistetaan yhden kasvin, Camellia sinensiksen, lehdistä. Musta, vihreä, valkoinen, oolong ja pu-erh eivät ole eri kasveja; ne ovat samaa lehteä eri hapettumis- ja käsittelyasteiden läpi vietynä, minkä vuoksi niillä voi olla yhteinen kofeiini- ja tanniiniprofiili, vaikka kuppi näyttää ja maistuu täysin erilaiselta. Mikä tahansa muusta kasvista haudutettu, olipa rituaali kuinka samankaltainen tahansa, ei ole teetä kasvitieteellisessä mielessä — ero, joka merkitsee enemmän ostajalle kuin juojalle, koska se säätelee kofeiinipitoisuutta, tanniinien karvautta ja joillain markkinoilla jopa sitä, saako sana "tee" ylipäätään esiintyä pakkausmerkinnässä.
Yrttiuute: kattotermi kaikelle, mikä ei ole teetä
Oikea kattotermi Camellia-suvun ulkopuoliselle uutteelle on yrttiuute, vaikka "yrttitee" onkin ilmaisu, jota ostajat ja kuluttajat todellisuudessa käyttävät. Yrttiuute voidaan rakentaa kukista (kamomilla, lehmus), lehdistä (minttu), siemenistä (fenkoli), kuoresta, juuresta tai useamman yhdistelmästä, ja TeraVellan omassa valikoimassa tähän kategoriaan kuuluvat muun muassa salvia, kamomilla, lehmus, minttu, timjami ja fenkoli — kasveja, joilla on pitkä historia Anatolian yrttikäytössä. Mikään niistä ei sisällä kofeiinia, ellei mukaan ole tarkoituksella otettu kofeiinipitoista kasvia, kuten yerba matea, mikä on yksi syy siihen, miksi yrttiuutteet sijoitetaan hyllyllä ja markkinoinnissa eri tavoin kuin varsinainen tee.
Hedelmätee: uute omine sääntöineen
Hedelmätee kuuluu uuteperheeseen mutta käyttäytyy omana kategorianaan. Yhden yrtin sijaan se rakentuu tavallisesti hibiskuksen, ruusunmarjan tai kuivatun omenan kaltaiselle pohjalle, jonka päälle lisätään nimettyjä hedelmäpaloja ja makukerros väriä ja tunnistettavuutta varten. Koska se nojaa kuivattuun hedelmään lehden tai kukan sijaan, siinä on enemmän jäännöskosteutta, se on tiiviimpää ja tarvitsee pussituslinjan ja grammamäärän, jotka on säädetty tälle materiaalille eikä lehtiteelle. Hedelmäteetä hankkiva ostaja hankkii todellisuudessa kuivahedelmäsekoitetta, joka vain sattuu olemaan pakattu samalla tavalla kuin tee.